Lähtö Helsinki-Vantaalta lauantaina8.10 klo 9:30. Budapest on yllättävän lähellä, lentoaika vain kaksi tuntia. Kentältä sitten taksilla hotellille. Hotellilla vähän aikaa lepäilyä ja sitten numerolappuja hakemaan. Maratonin lähtö/maalialueelle, jossa myös kisakeskus sijaitsi, oli hotellilta matkaa kolme-neljä kilometriä, joten jalkoja säästääksemmme menimme metrolla. Miikkaa tiesi kertoa, että Budapestin metro on Eurooopan toiseksi vanhin. Vanhalta se näyttikin: asemat pieniä ja metrovaunut ja -tunnelit hyvin kapeita. Lunastimme kisapaketin, kiertelimme myyntikojuja ja kävimme pasta-aterialla. Lämpötila oli kymmenen asteen tienoilla, mutta kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilma oli lähes tyyni, niin ulkoilusää aivan mukiinmenevä. No, eipä sitä ennen kisaa paljon viitsi kaupunkia kierrellä, joten palasimme melko nopeasti kaupan kautta hotellille lepäilemään ja tankkailemaan. Illalla tietenkin spekuluimme seuraavan päivän juoksua. Itse olin (yli)optimistinen ja uskoin, että kolmen puolen tunnin pintaan voisi olla mahdollisuuksia. Matti lähti hakemaan alle neljän tunnin aikaa. Karilla oli juoksut jääneet vähiin, joten puheli jo etukäteen yli neljän tunnin ajasta. Miikalla ei ollut päässyt kunnolla viime viikkoina treenaamaan flunssan takia, mutta odotimme kuitenkin Miikan olevan meistä veteraaneista parhaassa iskussa.

Kisa-aamuna sitten perineiset pähkäilyt juoksuvaatetuksen kanssa. Itse valitsin lyhyet trikoot ja t-paidan, pitkävartiset kompressiosukat lämmittivät sääriä, jalassa Asics GT-1000 sarjan kengät. Oli kuitenkin tulossa aurinkoinen ja suhteellisen tyyni sää ja vaikka aamulla oli melko koleaa, niin auringon noustessa lämpötila oli nousemassa yli kymmenen asteen. Jälkikäteen ajatellen kisavaatetuksen valinta osui itseltäni nappiin.

Lähtöalueelle matkatiin taas metrolla, tällä kertaa oltiin kuin sillit suolassa, kun vaunuihin ahtautui paljon muitakin maratoonareita. Siinä matkalla Miikka mainitsi jotain akillesjänteestä, että se oli 'napsahtanut' metron portaissa ja tuntui nyt kipeältä, että noinokohan sillä pystyy juoksemaan. Ennen lähtöä sitten normaalit rutiinit: varusteiden luovutus säilytykseen, bajamajaan jonotusta, pientä veryttelyä, että aamun viileydessä pysyy jonkilainen lämpö päällä.

Oikea lähtökarsina löytyi helposti ja kun pähtölaukaus pamahti, minulta kului melko tasan kaksi minuuttia lähtöviivalle. Aluksi kierrettiin iso puoliympyrän muotoinen Sankareiden aukio. Parin sadan metrin juoksun jälkeen aukion toisella puolella olin lentää turvalleni, kun jaka tökkäsi joko kadun reunakiveen tai viereisen juoksian kantapäähän. Vaivoin sain tasapainoni säilytettyä ja säästyin asfaltti-ihottumalta. Aukion jälkeen lähdettiin juoksemaan kaupungin keskustaa kohti pitkää suoraa katua pitkin. Sieltä sitten siirryttiin juoksemaan Tonavan toiselle rannalle, Budan puolelle. Aurinko paistoi kirkaasti ja vaikka monasti olen sanonut, että ei niillä maisemilla maratonia juostessa ole väliä, niin täytyy sanoa, että aurinkoisella Tonavan rantapenkalla oli nautinto juosta. 

Ainut mistä en Budapestin maratonilla pitänyt oli monet neulansilmäkäännökset, eli juostiin yhteen suuntaa ja sitten kännytiin 180 astetta takaisin. Vauhtihan siinä väkisin tippuu. Tosin en tiedä onko sillä loppuaikaan sitten loppujen lopuksi pajonkaan merkitystä, ainakaan näillä meidän nopeuksilla.

Ennen kisaa siis olin toiveikas. Treenikilometrejä on tullut ihan mukavasti ja vetoharjoituksiakin on tullut tehtyä joka viikko viimeisen kahden kuukauden ajan. Tosin viikko ennen Budapestiä juostu testijuoksu (1/4-mara) Paloheinässä, kyllä kertoi aika hyvin mitä oli odotettavissa, mutta ajattelin, että ehkä palautuminen on kesken ja viikon 'levon' jälkeen kuntohuippu puhkeaa. No niin, juoksu kyllä kulki, mutta jalat eivät tuntuneet edes alussa niin kevyiltä kuin olisi pitänyt, jotta aikatavoite olisi mahdollista. Alkukilmetreistä alkaen pystyin pitämään vain muutaman sekunnin alle viiden minuutin kilometrivauhtia. Lisäksi vatsa tuntui pinkeän täydeltä. Olin tainnut tankata liikaa. Siinä muutaman kilometrin jälkeen sitten hölläsin aikatavoitetta, aluksi alle 3:35:een ja myöhemmin laskeskelin, että alle 3:40:een pitäisi pystyä.  Viimeisellä kymmenellä kilometrillä piti antaa lisää periksi, kun kunto loppui ja jalat alkoivat mennä pökkelöksi. Loppuaika painui sitten 3:45:een. Vuoden paras aika jka tapauksessa, mutta en ollut tyytyväinen, kun ennakko-odotukset olivat korkeammalla, mutta tämä oli päivän kunto.

Maalissa Miikka oli ottamassa vastaan ja siinä vaiheessa kuulin, että hän oli jättänyt leikin kesken jo sadan metrin juoksun jälkeen. Akillesvamma olikin sen verran paha, että juokseminen oli mahdotonta. Muita kenguruita en matkalla bongannut, mutta Suomalaisia juoksijoita ja kannustajia matkan varrella kylläkin jonkun verran.

Kaiken kaikkiaan maratonista jäi positiivinen kuva. Kaunis, melko tasainen reitti, huolto pelasi. Matkan varrella saimme nauttia musiikista monessa kohtaa, välillä livenä (bändejä, kuoroja) ja paikoin ämyreiden kautta. 

Maalissa saatiin mitali kaulaan ja käteen muovipussi, jossa oli palutusjuomia ja pikkupurtavaa. Suihkumahdollisuuskin oli maalialueelle järjestetty, mutta siitä ei voi pisteitä antaa. Suihku näet oli laitettu isoon konttiin, mutta pressun alle viritetty 'pukuhuonetila' oli onnettoman pieni eikä siinä ollut kuin pari istuinpenkkiä, joten ahdasta oli ja vaatteiden vaihto oli hankalaa, mutta tulipahan käytyä suihkussa, jossa vesi oli hieman haaleaa (hotellille päästyä piti sitten käydä lämpimässä suihkussa). 

Läheisellä metroasemalla oli ruuhkaa, joten läksin kävelemään hotellille ja ajattelin, että nousen metroon matkan varrelta, mutta lopulta kävelin koko matkan. Hotellin lähellä törmäsin Kariin ja Miikkaan ja otettiin vielä kuva mitalit kaulassa. 

Maanataina kiersimme Hop-on-Hop-off bussilla ympäri kaupunkia. Budan puolen linnavuorelta oli kivat näkymät kaupungille.  Jatkoimme bussilla vielä kaupungin toiselle puolelle kylpylään (http://www.szechenyifurdo.hu), niistähän Budapest on kuuluisa. Lämpimässä 37-38 asteen vedessä oli mukava pehmennellä juoksun kipeyttämiä lihaksia. Kylpylässä oli pari isoa ulko-allasta ja monta pientä allasta sisätiloissa. Myös monenlaisia saunoja löytyi, mutta ei oikeastaan suomalaiseen maukuun sopivaa, yksi oli liian kuuma, osa liian haaleita, höyrysaunat olivat OK.

Miikka ei jalkansa takia lähtenyt kylpylään, mutta kiersi osan kiertoajelusta ja meni sitten lääkäriin tutkituttamaan jalkaansa. Lääkärin raportin mukaan akilleksessa ei pitäisi olla repeämää? ja sen pitäisi parantua kuntoutuksella. Eli ilmeisesti vesijuoksua ja akilleksen venyttelyä tiedossa Miikalle.  

Tiistai oli pilvinen ja vähän sateinen ja meillä oli vielä koko päivä aikaa. Ensin olimme menossa kuvataiteiden museoon, mutta se oli remontissa. Niinpä kävimmme sitten terrorimuseossa (http://www.terrorhaza.hu/en), joka kertoi natsismin ja kommunismin ajasta Unkarissa. Terrorimuseosta ei kovin paljon saanut irti, kun materiaali oli suurimmaksi osaksi unkarinkieleistä.

Kentälle siirryimme hyvissä ajoin ja kotimatka sujui ongelmitta. Paluulentokin oli vain tunnin myöhässsä.

Mitä sitten ruoka- ja juomapuoleen tulee, niin kiertoajelun välipysädyspaikalla linnavuorella syötiin perinteistä unkarilaista gulassikeittoa, joka ei mielestäni ollut niin hyvää mitä olen joskus Suomessa syönyt ja lihaakin siinä oli minimaalisesti. Maratonin jälkeen syötiin kebabpaikassa. Miika maistoi tiistaina karitsan aivoja ja ilmeisesti voi lämpimästi suositella makuelämystä, ainakin pahimmille vihamiehille;) Kun pyörittiin vain siinä kaupungin turistipaikoissa niin hintataso ei välttämättä ollut niin hirveän halpa, mutta olihan se tietysti edullisempi kuin kotimaassa. Puolen litran olut taisi olla alle kahden euron. Matillekin löytyi hyvin gleteenittomia eväitä sekä ravintoloista että lähikaupoista.

- Anssi