Costa Rican maratonreissu

Lensin Costa Ricaan perjantaina 29.11. Koneen vaihdot oli Pariisissa ja Panamassa, kokonaismatkaaika reilu 22 tuntia. Ensimmäisen viikon kiertelin maan itäosissa. Muutaman päivän vietin Karibianmeren rannikolla. Siellä oli melko sateista, mutta lämpötila oli kuitenkin lähes hellelukemissa. Paluumatkalla pääkaupunkiin kävin katsomassa maan korkeimman tulivuoren Irazun. Sinne pääsi autolla ajamaan yläs asti, 3 400 metriin. Vuokra-auto (Toyota Yaris) oli kyllä kovilla.

Maraton juostiin pääkaupungissa San Josessa. Kaupunki sijaitsee melkein kilometri merenpinnan yläpuolella ja siellä oli hieman viileämpää, kyllä sielläkin lämpötila jonkin verran yli kahdenkymmenen nousi. Saavuin kaupunkiin perjantaina 5.12. Lauantaina kävin hakemassa osallistujan paketin parin kilometrin päästä stadionilta. Pussissa oli numerolappu, zippi ja paita. Paita on tekninen, hihaton ja harmaa-oranssi väriltään. Mitään expoa tai pastapartya ei ollut. Kilpailupäivänä alueella oli Polarin koju, ja numerolapun mukana saadulla kupungilla olisi saanut 10% alennuksen Polarin tuotteista.

Pussissa oli myös infopaperi kisaa varten. Kaikki ohjeet olivat espanjaksi. Espanjaa en osaa, mutta google-kääntäjällä sain käännettyä kohdat, jotka eivät muuten olleet ilmeisiä. Myös tapahtuman kotisivut piti kääntää google-kääntäjällä, jos halusi jonkun muun kuin espanjankielisen version. No onhan noita maratoneja tullut sen verran juostua, että ei mitään kovin yllättävää ohjeissa enää tule vastaan.

Eipä ollut ruuhkaa numerolappua hakiessa, niin kuin ei seuraavana päivänä ollut ruuhkaa lähdössäkään. Tulosluettelosta näkee, että maratonilla oli 275 juoksijaa, ja puolikkaalla 460. Siis aika pieni tapahtuma isossa kaupungissa.

Kilpailupäivänä puin kisavaatteet päälle, laitoin vähän varavaatteita reppuun ja läksin hyvissä ajoin stadionille. Turhan aikaisin. Sain odotella puolisentoista tuntia lähtöä. Maratoonareiden ja puolikkaan juoksijoiden lähtö oli yhdeltä iltapäivällä. Muutama minuutti ennen maratoonareita laitettiin pyörätuolikelaajat matkaan.

Esitteistä sain sellaisen kuvan että reitti on melko tasainen. Eipä se siltä tuntunut. En tuolta netistä löydä reitin korkeuseroja, mutta oli se varmaan toiseksi mäkisin juoksemani kaupunkimaraton, Jerusalemin maratonin jälkeen. Enimmäkseen mäet olivat pitkiä ja loivia, mutta pari vähän jyrkempääkin mahtui mukaan. Loivissa alamäissä oli mukava rullata, ylämäissä meno tahtoi hyytyä. Ei sattunut mitenkään hyvä juoksupäivä, ehkä aikaero, ilmaston muutos ja alkuviikon reissaaminen vielä painoi kropassa.

Viimeisellä kierroksella ei juoksu tahtonut rullata enää edes alamäissä. Ylämäissä tuli aika paljon kävelyä. Maraton juostiin kolmena kierroksena. Reitti kävi ensin tekemässä lenkin kaupungin keskustassa ja sitten palattiin satadionin luo ja tehtiin kierros vastakkaisessa suunnassa, eli kolme noin 14 kilometrin pituista lenkkiä. Vettä oli tarjolla riittävän usein, välillä parin kilometrin välein. Mutta vain yhdessä kohtaa oli tarjolla urheilujuomaa, vesimelonia ja banaania. Vesi ja urheilujuoma oli pakattu pieniin muovipusseihin, joihin mahtui ehkä pari desin nestettä. Muuten kätevä systeemi, mutta kun pussin aukaisi hampaillaan, niin neste tahtoi ruiskuta sinne tänne jos ei ollut tarkkana. Vesimeloni kyllä sopii oikein hyvin maratonin välipalaksi.

Se mikä eniten erosi aiemmin juoksemistani kaupunkimaratoneista oli liikennejärjestelyt, eli niitten puute. Juoksijoille oli kyllä ainakin osan matkaa erotettu oma kaista, mutta edes se ei ollut kokonaan autoilta rauhoitettu, eikä liikenteenohjausta ei ollut kaikissa risteyksissä. Ensimmäisellä kierroksella yhdessä risteyksessä oli aikamoinen härdelli. Ilmeisesti risteystä ei oltu ehditty sulkea, kun autoja oli pitkin ja poikin risteystä ja juoksijat saivat puikkelehtia autojen väleistä miten parhaiten pääsivät. Samaan aikaan pyörätuolikelaajien kärki tuli takaisin samaa reittiä, eivät varmasti selvinneet pysähtymättä siitä kohtaa. Välillä siellä sai itse toimia liikenteenohjaajana ja nostaa kämmenen ylös risteystä lähestyessä, että pääsisi menemään pysähtymättä. Onneksi paikalliset olivat pääosin kohteliaita autoilijaita ja päästivät yleensä juoksijan menemään ensin, mutta ylimääräistä stressihän se aiheuttaa kun saa varoa autoja ja reitillä toikkaroivia jalankulkijoita.

Keskustassa ongelmana olivat enimmäkseen jalankulkijat. Sunnuntai tuntui olevan vilkas shoppailupäivä ja ihmiset ylittivät jatkuvasti katua sekä suojatien kohdilta että muualta. Suurin osa porukasta ei varmasti edes tiennyt, että kaupungissa on maraton eivätkä osanneet yhtään varoa juoksijoita, joten juoksijoiden oli varottava jalankulkijoita. Siellä sai tosiaan pujotella jalankulkijoiden seassa. Ensimmäisellä kierroksella yhden suojatien kohdalla oli yksi mummo kadun pinnassa verissä päin, oli varmaan joutunut jonkun juoksijan jyräämäksi, no onneksi siinä oli auttajia mummoa hoivaamassa. Kaikista ruuhkaisin keskustapätkä oli vain reilu kilometri joka kierroksella, mutta kuitenkin.

Lisäksi viimeisellä kierroksella piti siirtyä yhdessä kohtaa juoksemaan kapealle, kuoppaiselle jalkakäytävälle, kun yksi reitillä ollut vilkas katu oli avattu liikenteelle jo kolme ja puoli tuntia lähdön jälkeen. No toisaalta oma vika, kun olin niin hidas, että olin vielä siinä vaiheessa radalla. Viimeisen kierroksen väsähtämisen takia loppuaika meni vajaa minuutti yli neljän tunnin.

Maraton järjestettiin jo 19. kerran, joten ihmettelen kyllä, että liikenteenohjaus oli niin surkeaa. Ilmeisesti ihmiset eivät ole antaneet palautetta tai sitten asian tilaa pidetään normaalina. Kyllä siellä paikallisetkin raivosivat eteen kurvaaville autoille ja reitillä hortoileville jalankulkijoille, mutta ilmeisesti sielläpäin ajatellaan, että se kuuluu asiaan.

Jos olisin ollut täysin hölkkämaratoniasenteella liikenteessä, niin ei nämä jutut oli niin haitanneet, mutta kun yrittää pitää vauhtia (tällä hetkelä 4 tunnin maratonaika vaatii multa pientä puristusta), niin tuollaiset ylimääräiset stressitekijät rupeaa nyppimään.

Kisapäivänä sää oli kohtuullinen. Lämpöä ehkä 22-24 astetta. Pilvipoutaa, hiostavan kosteaa, jossain vaiheessa ripsautti muutaman pisaran vettä. Aika ajoin pientä tuulen virettä.

Kaiken kaikkiaan jäi vähän huono maku kisasta, mutta tulipahan koettua vähän erilainen maraton ja uusi maa ja uusi kaupunki plakkariin. Eli maratonia en osaa suositella, mutta lomamaana Costa Rica on ihan OK.

Maratonin jälkeen ajelin ensin vähän pohjoisen suuntaan. Piti käydä katsomassa vielä toinen tulivuori, Arenal, se kun näyttää myös kauempaa katsottuna tulivuorelta (kekomainen muoto). Tulivuoren huippu oli koko ajan pilvien peitossa, paitsi minuuttin verran illan suussa, mutta juuri silloin ei ollut kamera käsissä, joten en saanut siitä kunnon kuvaa. Loppulomaksi ajelin maan länsiraannikolle, Tyynenemeren puolelle, Samara-nimiseen kohteeseen. Siellä oli koko ajan aurinkoinen sää ja lämpötila kolmessakymmenessä. Pitkiä hiekkarantoja piisasi, ja kun ei ollut turistikausi, niin tilaa oli.

Reilussa kahdssa viikossa tuli auton mittariin reilu 1 300 kilometriä. Tiet olivat pääosin aika kuoppaisia ja kapeita. Moottoritielläkin nelikaistainen tie saattoi muuttua kaksikaistaiseksi sillan kohdalla ja pienemmillä kaksikaistaisilla teillä sillan kohdalla oli yleensä vain yksi kaista ja jommalla kummalla puolella siltaa kärkikolmio, niin että sillalle pääsi ajamaan vain yksi auto kerrallaan. Tieviittoja on käytetty aika säästeliäästi. Sain monta kertaa pysähtyä lukemaan karttaa. Maantiekarttaa en onnistunut mistään löytämään, piti pärjätä netistä tulostetuilla vähän karkeimmilla kartoilla. Pari kertaa täytyi pääkaupungissa paikantaa itsensä kännykän kartasta, kun olin vähän eksyksissä enkä jaksanut enää haarukoida oikeaa kohdetta.

Ihan mukava maa Costa Rica on turisille. Löytyy vuoristoa, sademetsää, hiekkarantaa. Ruoka oli hyvää. Etenkin aina aamupalalla tarjolla olleet mehukkaat trooppiset hedelmät ja riisi-papusekoitus jäivät mieleen. Hintataso jonkin verran Suomea alempi. Kaikissa hotelleissa halvimmasta (n. 20€) kalleminpaan (noin 80€) hintaan kuului langaton nettiyhteys, joka toimi vielä suht nopeasti. Tuossa halvimmassa hotellissa hintaan ei kuulunut aamupala, mutta muuten hotellien aamupalat olivat runsaat.

Tulomatkalla koneen vaihdot olivat Mexico Cityssä ja Pariisissa. Kotimatkaan tuhtaantui noin 24 tuntia, kun Pariisiin saavutiin pari tuntia myöhässä ja pääsin vasta myöhemmällä koneella Helsinkiin.

Lisäys: Unohtui mainita noista matkalla näkemistäni eksoottisista eläimistä. Laiskiaisia kävin katsomassa 'laiskiaisten turvakodissa'. Luonnossa näin leguaanin ja sitten pari sellaista, joita piti googlata vähän pidempään: toinen niistä taisi olla coati ja toinen oli varmuudella Armadillo. Lisäksi yhtenä aamuna hotellin ikkunan takana pörräsi kolibri. Vähemmän eksoottisista eläimistä täytyy mainita kulkukoirat, niitä siellä piisaa.

Anssi.R

Tuloslinkki: http://marathoncostarica.com/bienvenidos/resultados.php

Kuvia:

Laiskainen