Rooma on mielenkiintoinen matkakohde, vanhoja rakennuksia ja museoita piisaa. Suurin osa tekemisestä on kävely- tai metromatkan päässä, auton vuokrausta ei kannata edes harkita ja lastenvaunut tulee olla mallia "kapeat ja ketterät".

Maraton expo oli hieman kauempana keskustasta. Hyvin tyypillinen expo, tavaraa oli paljon, myynnissä "alehintaan" ja seuraavaa mahdollista maratonelämystä tarjottiin joka puolelle maailmaa.

Olin expossa lauantaina puoli tuntia ennen ilmoitettua aukeamista mutta ovet olivat jo auki ja homma täydessä käynnissä. Sain numeron, paidan ja tavarakassin ennen ruuhkia. Ovelle oli muodostunut jo pitkä jono kun olin lähdössä.

Maratonia edeltävänä iltana sovin hotellin kanssa että kisapäivän aamupala olisi tuntia aiemmin ja että tarjolla olisi jotain muuta kuin normi suklaacroisantti ja kahvi.

Tuloksena oli sunnuntaiaamuna pari palaa paahtoleipää, marmeladia ja kahvi. Vaisto oli taas oikeassa ja söin varsinaisen aamupalan jo hotellihuoneessa (lähikaupasta muroja, banaaneja ja jogurttia).

Sunnuntaina satoi heti aamusta kun lähdin kävelemään kohti Colosseumia. Järjestelyt olivat sitä mitä Italiassa voi odottaakin eli melkoinen kaaos oli vastassa. Kukaan ei tiennyt mihin mennä, italialaisetkin juoksijat kysyivät minulta ohjeita, ei näkynyt kylttejä missään eikä henkilökuntaa. Alueella oli runsaasti myös muita kuin juoksijoita lisäämässä tungosta. Tuhatpäisen lauman keskellä ajauduin lopulta hitaasti mutta varmasti kohti lähtökarsina-aluetta.

Ohjeissa oli mainintaa tyyliin "portilta sinut ohjataan oikeaan karsinaan" ja "sirun toimivuus testataan ennen lähtöä". Ei mitään tietoa näistä. 10 minuuttia ennen starttia sain näkyviin lähtökarsinoiden portit ja näihin sitten "jonotettiin" isona sekavana laumana. Härskimmät kiilasivat minkä kehtasivat mutta sekään ei hirveästi auttanut. Lähtölaukaus pamahti vähän ennen omalle alueelle pääsyä ja huomasin että sekä oma että viereinen hitaampi lähtöryhmä päästettiinkin matkaan samaan aikaan. Viitisen minuuttia meni että pääsi kävelemään oman aidatun alueensa läpi ja hitaamman porukan kanssa kohti starttiviivaa. Jos olisin mennyt tuon isomman hitaammille tarkoitetun karsinan läpi, olisin päässyt nopeammin viivalle, mutta tämä oivallus tuli liian myöhään.

Itse reitti oli kaunis ja nähtävää riitti. Mukulakivikadut ovat kyllä melko huonossa kunnossa ja isoja lätäköitä muodostui sinne tänne koko aamun ja aamupäivän kestäneessä sateessa. Reitin varrella huolto oli toimivaa, 5km välein juotavaa ja myöhemmin myös syötävää. Nousuja ei paljoa ollut mutta ihan viime kilometreillä pitkä ja loiva ylämäki ylös tunnelista söi miestä.

En tiedä onko reitti erityisen nopea noin yleisesti mutta itselle paukahti ennätys ja jäi hyvä mieli. Maalin tarjoilut aika perussettiä, juotavaa ja pikku purtavaa. Maalialue oli myös aika ruuhkainen joten en ehkä päässyt kaikille herkkupöydille siinä ryysiksessä. Pääasia oli että sai lämmittävän folion ylle ja sitä juotavaa :)

Ihme porukkaa kyllä näkee näissä massajuoksuissa. Naamiaisasuja. Hassuja hattuja. Reppu selässä juoksijoita, eikä siis mikään juoksureppu tai juomareppu vaan ihan normi reppuja keikkumassa. Vesipulloa jakavat herrat, kaatoivat vesipullosta toiseen vettä juomapöydän edessä, jossa oli siis jaossa juuri näitä vesipulloja. Yms yms..

 

T: Juha Palenius