Las Vegas Marathon 02.12.2012


2.12.2012 ennen maratonia

 

Maratonin lähtöön aikaa kolmisen tuntia. Numerolappu on kiinnitetty KorsKeen paitaan. Zippi kiinnitetty kenkään. Samanlainen Zippi-systeemi kuin Aktia-cupissa, taipuisa muovinen liuska, joka pujotetaan kengännauhan ali ja liimataan päistään yhteen, niin että siitä tulee sellainen pieni rulla, vähän kuin joulukoriste. 

 

Kaurapuuroa söin aamiaisella. Ihan oli aidon makuista, mutta muuten köyhä annos, kun siihen ei sitten kuulunut muuta kuin lautasellinen kaurapuuroa ja sokeria ja rusinoita päälle. Otin sitten vielä kupin kahvia. Saattaa olla ihan hyvä ettei ollut tarjolla jättiannosta tai seisovaa pöytää, olisi varmaan tullut syötyä liikaa. No äsken alkoi taas nälkä kunnia vatsassa, joten kävin vielä alakerrassa syömässä voisarven kahvin kanssa, lisäksi mutustelin yhden energiapatukan.

 

Valmistautuminen juoksuun ei ole ollut optimaalista. Kyllä aikaeroon totuttautuminen vie aikaa. Onneksi sain viime yönä pitkät ja hyvät yöunet. Maratonin lähtö on 15:00, eli 01:00 Suomen aikaa, ei voi olla vaikuttamatta. Lisäksi kahteen edelliseen päivään en ole juossut ollenkaan. Eilen tuli käveltyä aika paljon, kun kävin hakemassa numeron ja Expossa. Ei siis ole hirveän suuria odotuksia kisasta, mutta jos juoksu kulkee, niin en jarruttelemaankaan ala. Muuten, juoksun aikaraja on neljä ja puoli tuntia, yllättävän tiukka, sen jälkeen kadut avataan liikenteelle.

 

Hotellilta on lähtöpaikalle ehkä joku neljä-viisi kilometriä, täytyy katsoa otanko taksin vain menenkö paikallisella monorail-junalla. Nyt täytyy ruveta laittamaan kamppeita päälle ja sekoittamaan viimeisiä urheilujuomia.

 

2.12. 2012 maratonin jälkeen

 

Lähtöpaikalle menin monorail-junalla. Kokoontumisalue oli valtavan iso parkkipaikka. Kamat sai jättää säilytykseen UPS:n autoihin, joista ne sai sitten juoksun jälkeen maalialueelta käydä lunastamassa. Lähtöalueella oli tarjolla juomista pientä syömistä, omenoita ja rinkeleitä ainakin. Lähtö oli viereisellä kadulla, joka on Las Vegasin pääkatu. Maraton starttasi klo 15:00, puolikas 16:30. Juoksijat oli tuttuun tapaan karsinoitu ajan perusteella. Ainut ero perinteiseen yhteislähtöön tottuneelle oli, että juoksijat päästettiin matkaan karsinoittain parin minuutin välein. Eipä sillä väliä, kun on zippiajanotto, mutta matkan varrella olevat aikanäytöt juoksivat ensimmäisen karsinan lähdöstä. 

 

Alkumatkasta oli melko lämmintä, mutta ajoittainen navakka tuuli viilensi sopivasti. Aluksi juostiin pieneen vastatuuleen pari kilometriä, sitten käännyttiin pääkatua takaisin ja saatiin juosta pitkä matka myötätuuleen. Myötätuulessa hyvävoimaisena oli helppo juosta ja tuli pidettyä ehkä liian kovaa vauhtia. 

 

Garmin näyttää keskisykkeeksi 156 ja maksimisykkeeksi 172. Nopein kilometri 4:23. Jossain 13 kilometrin paikkeilla piti käydä bajamajassa, siinä meni pari minuuttia. Puolimatkaan kilometrivauhdit pysyi alle viiden minuutin, välillä reilustikin, mutta sitten rupesi hyytymään. Etenkin vastatuuliosuuksilla meno oli hidasta. Loppumatkasta piti kävellä moneen otteeseen ja välillä venytellä pohjelihasta kadun reunakivetystä vasten. Jalat, etenkin pohjelihakset olivat juntturassa. 

 

Juoksin Vantaan maratonin exposta ostamillani Karhu Racer Fulcrum -kengillä, jotka ovat melko kevytrakenteiset.   Kun koko matka juostiin asfaltilla, niin ehkä se oli liikaa jalkalihaksille, kun kaikki harjoituslenkit olen juossut hyvin vaimennetuilla kengillä. Kramppeja ei sentään tullut, matkan varrella oli yhdessä kohtaa tarjolla suolaa, jonka käytin hyväkseni. 

 

Muuten huoltopisteiden tarjoilut olivat tuttuja: urheilujuomia ja vettä. Useammassa kohtaa oli myös geeliä tarjolla. Itsellä oli kaksi omaa geelipussia mukana, joista toisen käytin matkalla, maapähkinävoin makuinen geeli olikin uusi tuttavuus. Aika runsaasti nautin matkalla sekä urheilujuomia että vettä. Loppumatkasta alkoi urheilujuomia ja geelit yököttämään, niin että maaliintulon jälkeen en voinut pitkään aikaan juoda/syödä mitään makeaa. 

 

Maalialueelta oli tarjolla urheilujuomaa, vettä, omenoita, energiapatukoita, palautumisjuomia. Mitali on suorakulmainen, paksu mötikkä, ihan kivan näköinen.  Exposta saatu paita oli väriltään pääosin musta. En muista onko mulla ennestään mustia tekokuitipaitoja, puuvillasta kylläkin.

 

Reitti oli melko tasainen. Pääkatua, Las Vegas Bulevard (the Strip), pitkin juostiin suurin piirtein puolet matkasta. Startti oli  klo 15:00, jolloin aurinko paistoi vielä aika lämpimästi, juoksun aikana aurinko meni mailleen, neonvalot syttyivät ja ilma viileni, lämpötilan puolesta oli aivan hyvä juoksukeli. Laitakaupungilla juostessa mentiin välillä huonostikin valaistua katuja pitkin, mutta maali oli pääkadulla, aivan keskustassa Venetian-loistohotellin kohdalla. Yksi hieno kohta reitillä oli noin viisi kilometriä ennen maalia, kun juostiin katetun kauppapihan läpi, jonka katto oli täytetty ainakin sadan metrin matkalta yhtenäisellä led-näytöllä, jossa pyöri video tai jotain grafiikka. Ihmisiä oli käytävän molemmin puolin, lähellä juoksuväylää kovasti kannustaen, samalla kaiuttimista pauhasi 'God Bless America' kovalla volyymillä. Siinä oli multimediaesitystä ja tunnelmaa oikein kunnolla.

 

Ainut mikä olosuhteissa haittasi oli navakka tuuli, silloin kun se oli vastainen. Myötätuuleen oli mukava lasketella, etenkin alkumatkasta hyvävoimaisena. Loppumatkasta meno oli jo sen verran vaikeaa, että ei tuulen suunnalla ollut enää paljon väliä.

 

Järjestelyissä ei ollut moittimista. Viime vuonna vesihuollon kanssa oli ollut ongelmia, ja monet olivat saaneet vatsaoireita. Tänä vuonna esitteessä oli erikseen maininta, että vesihuoltoon on kiinnitetty erityistä huomiota. Geeliä oli tarjolla parilla huoltopisteellä. Suolaakin oli saatavilla yhdessä kohtaa. 

 

Elviksiä oli tietysti juoksemassa useampikin. Jollakin oli rekvisiittana vain paksusankaiset Elvis-lasit, joihin oli kiinnitetty mustat, tuuheat pulisongit. Maratonilla ei muuten niin kauheasti ollut hauskoihin asuihin pukeutuneita, ehkä puolikkaalla on sitten ollut enemmän.

 

Muuta mainittavaa. Jossain kahden kilometrin paikkeilla oli joku kaveri Jeesus-lakanan kanssa kovaan ääneen saarnaamassa maratoonareille. Tuskin siinä kukaan jäi saarnaa kuuntelemaan, mutta tuli vaan mieleen, että ehkä saarna olisi uponnut otollisempaan maaperään jossain 35 kilometrin jälkeen, kun juoksijat ovat valmiiksi väsyneitä ja mieli on jonkin verran pehmennyt;)