Osallistuin juhannuksena 100 km maastoultraan Saksan ja Itävallan rajaseudulla lähellä Garmisch-Partenkircheniä. Reitti näytti kyllä paperillakin etukäteen katsottuna vaativalta. Korkeusero (sekä nousua että laskua) 5400m. Neljä yli kahden kilometrin huippua kiivettävänä. Ajattelin, että kunhan nyt lähdetään matkaan ilman aikatavoitetta ja nautiskellaan maisemista, niin eiköhän sieltä maaliin selvitä jossain 15-20 tunnin aikana. Maisemista nautiskeltiin eikä aikatavoitteesta välitetty, mutta eipähän kyllä päästy maaliinkaan.

Startti oli juhannuspäivänä aamulla klo 07:15. Kisa päättyi minun osalta noin 13 tunnin jälkeen noin 56 kilometrin kohdalla. Siihen asti kisa oli kulkenut ilman suurempia ongelmia, mutta onnettoman hitaasti. Etenkin aina kun ruvettiin lähestymään 2000 metrin korkeutta, niin eteneminen hidastui mateluksi. Sydän hakkasi äärirjoilla ja muutaman kymmenen metrin välein piti pysähtyä vetämään henkeä. Toki pysähtelin muutenkin tämän tästä ihailemaan maisemia ja ottamaan valokuvia. Maasto oli vaihtelevaa. Alarinteillä oli kapeita, juurakkoisia ja mutaisia kinttupolkuja metsän siimeksessä. Väliällä juostiin laskettelurinteitä ylös ja kohta taas alas. Sitten oli paljon hiekkapohjaisia patikointipolkuja ja metsäteitä. Oli myös kivikkoa, pienien purojen ylityksiä ja parin lumikentänkin ylitystä.

Lämpötila oli päiväaikaan laaksoissa ja alarinteillä reilut 20 astetta, ja kahdessa kilometrissä varmaan jotain 5 astetta tai vähemmän. Koko matkan tarkeni puolipitkissä trikoissa ja t-paidassa. Pari viikkoa ennen kisaa ostin elämäni ensimmäiset maastojuoksukengät ja ne toimivat hyvin. Pitoa ja tukea oli riittävästi. Juoksurepussa oli järjestäjien listan mukaiset varusteet ja 1½ litran juomapussi, jonka aina täytin huoltopisteellä. Nestettä kului hurjia määriä. Huoltopisteiden välit olivat välillä turhankin pitkiä (yli 10 km) ja yhdellä välillä juoma loppui kesken, mutta se ei ollut mikään suuri ongelma. Muuten huoltopisteillä sai riittävästi evästä, sekä syömistä että juomista.

Varusteet olivat kunnossa eikä säässäkään ollut valittamista, mutta mies ei ollut reitin vaatimalla tasolla. Eipä ollut paljon apua siitä, että tasamaalla on tullut juostua jo 10 maratonia tänä vuonna. Maasto, missä korkeuserot ovat suuria vaati aivan erilaista kuntopohjaa. Reisilihakset pitäisi olla rautaisessa kunnossa. Ja vaikka mulla oli sauvat mukana ja käytin niitä aina ylämäissä ja jyrkimmissä alamissä, niin kyllä jalat joutuivat koville. Näin viiden päivän jälkeenkin jalat (lähinnä etureidet) ovat siinä kunnossa, että rappusissa alaspäin kävely tekee kipeää.

Kyllähän siinä viidenkympin jälkeen tuli pari pientä ongelmaa, jotka helpottivat keskeytyspäätöstä. Oikeassa jalkapöydässä oli alkanut tuntua kipua alamäkeen juostessa, myös ensimmäinen krampin poikanen oli nykäissyt pohjelihasta. Myös rakko isovarpaan viressä alkoi ilmoitella itsestään. Krampinpoikasen jälkeen otin pari merisuolaraetta ja se tuntui tepsivän. Mutta maaliin oli vielä pitkä matka ja nousua jäljellä 2000 metriä ja laskua sitäkin enemmän.

Lisäksi aika alkoi käydä vähiin. Loppumatkasta olisi vielä pari aikatarkistuspistettä ja alkoi olla vähän epävarmaa ehtisinkö ajoissa tarkistuspisteille etenkin jos jalkapöydän ongelma jatkuisi ja pahenisi. En ollut myöskään etukäteen ajatellut viettäväni koko yötä metsässä. Varusteet olivat kyllä kunnossa ja sää mitä parhain, mutta en ollut henkisesti valmistautunut juoksemaan yön yli etenkin kun edellisen yön uni oli jäänyt aika heikoksi. Jos loppumatka olisi ollut helppoa maastoa, niin olisin varmaan jatkanut, mutta etenkin se viimeinen nousu 800 metristä reiluun kahteen kilometriin, ja sieltä alastulo, arvelutti. Voittaja kiersi lenkin vähän alle 12 tunnin, joten ei voittajakaan kovin hurjaa vauhtia pitänyt.

Keskeyttäneitä miesten sarjassa oli 82 ja maaliin juosseita 272, eli oli siellä muitakin huonokuntoisia.

Läksin siis huonosti valmistautuneena matkaan, mutta kyllä se reitin vaativuus silti, tai siis hidas etenemisvauhti, oli vähän yllätys. Tuossa 56 kilometrin aikana ehti tulla nousua 3483m ja laskua 3142m, tulipahan ainakin treenattua ylä-ja alamäkijuoksua. Olisihan siellä ollut tarjolla lyhyempikin matka 68km, joka näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut järkevämpi valinta. Mutta ehkä sitten ensi vuonna;) Olisikohan muita kenguruita kinnostunut tuollaisesta reissusta? Tulisi vähän vaihtelua kaupunkimaratoneihin.
 

Kuvalinkkejä:

Omia kamerakännykkäkuvia: https://picasaweb.google.com/anrepone/ZugspitzUltratrail2012?authkey=Gv1sRgCPeT7sSL4fXcdw
Järjestäjien videopätkä: http://www.youtube.com/embed/UY4oz_5nr_8
Järjestäjien kuvia: http://www.zugspitz-ultratrail.com/pic/Gallery_2012/PlanB_Impressions_ZUT_2012/index.html
Lisää kuvia: http://www.sportograf.com/bestof/1355/index.html
 

- Anssi