Kävin Englannissa viettämässä vähän erilaisen juhannuksen. Juhannusaamuna klo 6.00 oli startti 44 mailin, eli noin 70km:n maastoultralle. Tässä juoksijat odottelevat starttia aamun sarastaessa. Numerolaput ja reittikartta piti hakea klo 5.00 mennessä. Englantilainen kaveri oli varannut yöpaikan viereisestä B&B:sta. Muuten starttipaikalle olisi ollut vaikea ehtiä. Juoksijoita lähti solo-sarjaan noin 150, joista 138 tuli maaliin. Aika iso prosentti. Reitti oli tosi raskas. Paljon nousuja ja laskuja, kivikoita, hiekkarantaa. Aikaa meni minulla 9h 11min, jolla sijoitukseksi tuli 35. Voittajan aika oli 6h 40min. Aikaraja oli 14h, minkä jälkeen varmaan olisikin jo ollut aika hämärää.


Startti on tapahtunut. Juoksijat ovat vielä tiiviissä jonossa. Kaikki tavarat ja eväät piti itse kuljettaa mukana. Vettä sai lisää neljästä pisteestä. Mitään muuta ei tarjolla ollutkaan. Kilpailuohjeissa oli tarkka lista tavaroista, jotka repussa piti mukana kuljettaa. Hätäpilli, lämpötakki tai vastaava, ladattu kännykkä, yms.


Kuva starttipaikalta reitille. Aluksi maasto oli kumpuilevaa ylös-alas juoksua. Ylämäet oli sen verran jyrkkiä, että ne piti kävellä tai kiivetä ylös. Monin paikoin yksi harha-askel oli tiennyt uintireissua tai murskaantumista kallioihin.


Tässä takana on aika tarkkaan maraton ja juoksu kulkee vielä ihan kivasti. Reitti meni Penzancen kaupungin läpi, jossa oli noin 10km:n tasainen osuus. Tasaisesta osuudesta osasi kyllä nauttia kaiken kiipeämisen jälkeen.


Mukava kalastajakylä. Komeat maisemat. Kaupungilla joutui kyllä muutaman kerran kysymään neuvoa mihin suuntaan juosta. Reitti ei ollut kauhean hyvin merkitty. Juoksua varten ostin elämäni ensimmäiset maastojuoksukengät. Niilllä olin tehnyt vaan kaksi lyhyttä lenkkiä, eli aika riskillä lähdin, mutta kengät toimivat hyvin poluilla ja kivikoissa.

Tässä näkyy jo maali. Ikinä ei askel ole ollut näin lyhyt. Vielä piti jännittää tarkistavatko järjestäjät repun. En tietenkään ruvennut mitään hätäpillejä ja lämptakkeja kantamaan mukana. Uhkana oli hylkäys mikäli reppu tarkistetaan. Ei onneksi tarkistettu. Lopussa oli kaikista pahimmat kiipeämiset. Polvi turposi jostain syystä sen verran, että kiipeäminen oli aika vaikeaa. Turvotus laski kyllä nopeasti juoksun jälkeen.


Jalka juoksu jälkeen. Muutama rakko ja vähän hirtymää, mutta ei sen pahempaa. Kaverin mielestä näytti niin pahalta, että otti kuvan. Rusketusta päivän aikana sai ihan mukavasti, tosin iso osa siitä lähti jostain syystä suihkussa pois. Mukava juoksu, mutta rankempi kuin etukäteen luulin. Ehkä tulee joskus otettua uusiksi. Järjestelyt pelasi ihan hyvin. Juoma-asemilla ei ollut tarjolla muuta kuin vettä, mutta näin oli etukäteen kerrottukin, eli geelit yms. piti olla itsellä mukana. Suihkuja ei maalissa ollut, mikä oli pieni pettymys. Suihkulle olisi ehkä ollut tarvetta. Startista maaliin oli varustekuljetus, eli yksin reissatessakin olisi pärjännyt. Starttipaikalle ei kyllä päässyt mitenkään muuten kuin autolla.