ETELÄ-AFRIKKA

29.11.2014

Ja näin reitti menee.

Kisa juostaan Muizenbergin kylän tuntumassa Silverminen vuorialueella aivan Kapkaupungin liepeillä. Kisamaasto on vaativa. Mäkitreeniä on ehdottomasti oltava alla sekä harjoittelua epätasaisella pohjalla juoksemisesta.

Juoksu pitää aloittaa lämmittelyllä ilmoittautumispaikalta lähtöpaikalle n. 1,8 km. Lähtöpaikalle ei saa parkkeerata autoja. Lähtöpaikka on aivan vuoren juurella. Lähtö käynnistyy aamulla klo 7 siten, että lähtöryhmät , joita on 10, lähetetään matkaan kahden minuutin välein. Ryhmissä on juoksijoita noin 10.

Sarjoja löytyy miehille ja naisille 16 - 39 v. sekä yli 40 v. Kokonaisnousua on 866 m. Matkan pituus on 14 km. Nopeimman miehen aika tänä vuonna oli 1.29, nopeimman naisen 1.45. Oman kategoriani (naiset  40v. ja yli) paras tulos oli 1.54. Yhteensä juoksijoita oli satakunta.

Mukana pitää ehdottomasti olla täysi juomavarustus, sillä järjestäjän toimesta ei ole muuta huoltoa kuin lääkinnällinen apu ja reitin ohjaus. Myös puhelin on oltava mukana, johon on tallennettu järjestäjän numero hätätilanteita varten.

Reitti alkaa kivisellä ja hankalalla polkunousulla  500 m ylöspäin kilometrin matkan. Tämä on reitin rankin osuus. Sen jälkeen juostaan huipulla muutama sata metriä edelleen kivistä polkua, jonka jälkeen aletaan laskeutua alaspäin suhteellisen helppoa polkua. Tämän jälkeen reitti lähtee alaspäin muuttuen jälleen kiviseksi ja hankalaksi ja meno on alamäestä huolimatta hidasta. Ihan pohjalle ei mennä vaan jälleen lähdetään nousemaan kivistä polkua ylöspäin kolmen kilometrin verran. Reitin yksi helpommista jaksoista osuu nousun jälkeen. Suhteellisen tasaista soratietä useiden kilometrien ajan.   Sitten jälleen aletaan nousemaan, mutta tämä osio on helpohkoa juostavaa. Sitten tullaan reitin vaikeimpaan alamäkeen eli samaan mäkeen , joka oli kilpailun lähtönousuna. Juokseminen, edes reipas käveleminen,  on  mahdotonta. Jalkoihinsa on katsottava koko ajan. Muljahtamisen vaara on suuri. Kun päästään alas, niin juostaan vielä parisen kilometriä maaliin. Tämä osio on asfalttia.

Miten sitten oma juoksuni meni.

Alku lähti hyvin. Nousu oli totisesti rankka. Polku ei ollut tasainen mistään kohtaan ja kivet epätasaisia. Välillä joutui avittamaan käsillä, jotta pääsi ponnistamaan seuraavalle kivelle. Huipulla en malttanut juosta juuri ollenkaan vaan otin kuvia ja huokailin näkymiä. Upeita maisemia riitti koko matkan. Tällaisen tasamaan tallaajan meno pysähtyi lähes tykkänään henkeäsalpaavien näkymien vuoksi.

Ensimmäiset oireet jo kotimaassa alkaneesta pohjevaivasta alkoivat ensimmäisessä alamäessä. Seuraavassa ylämäessä ponnistaessani kivelle, pohje revähti ja juokseminen jäi siihen. Kirosanoja ja hätäännystä. Sain kuitenkin mielestäni loistavan idean, että minähän voin vetää jalkaani perässä ja päästä maaliin. Tähän johtopäätökseen päädyin, koska virheellisesti luulin olevani jo matkan loppupuolella. Näin ei kuitenkaan ollut vaan matkaa oli vielä yli puolet jäljellä. Kyyneliä niellen urheasti könkkäilin eteenpäin vetäen kipeää jalkaani mukanani. Tuska vain yltyi. Viimeisen alamäen tulin suurin piirtein pyllymäkeä alas.

Vielä kuitenkin suunnittelin "juosta" maaliin (hullu mikä hullu!) mutta loppuasfaltille päästyäni ja yrittäessäni ponnistaa pohje antoi sen verran tiukan neuvoa antavan vihlauksen, että ymmärsin jättää siihen. Keskeytys 12 km kohdalla. Aikaa oli mennyt siihen mennessä 3,5 tuntia.

Myöhemmin tunsin mojovasti myös toisen jalkani omaavan lihaksia. Sehän oli kannatellut viallista jalkaani koko matkan ja joka ainoa lihas aivan murjottu. Siinä meni sitten loman suunnitelmat uusiksi. Tuli paljon autossa istumista ja paikallaan oloa.

Tämä kostautui ikävällä tavalla. Sain samaiseen vammapohkeeseen laskimotukoksen. Tukos ilmeni vasta parin päivän päästä kotiintulosta. Ihmettelin yhä vain yltyvää särkyä, mikä säteili jo nivusiin asti. Samalla pohje oli erittäin kipeä ja kosketusarka kuitenkin eri kohdasta kuin missä varsinainen revähdys oli. Hälytyskellot alkoivat soida päässä ajaen siltä istumalta tutkimuksiin. Onneksi. Nyt on se tauti hoidettu.  Revähdys sen sijaan estää edelleen juoksemisen.

Etelä-Afrikasta noin muuten.

Tällä kertaa vierailimme Kapkaupungin liepeillä, joka on hyvin mäkistä seutua mutta äärimmäisen kaunista. Aikaeroa Suomeen ei ole (Suomen ollessa kesäajassa kylläkin - 1h). Kapkaupungin seutu on kuuluisaa viinialuetta. Viinitilat järjestävät majoitusta ja ravintolapalveluja. Ruoka on aivan järjettömän hyvää ja viini edullista. Maan hintataso on yleisestikin Suomea edullisempi.

Perille pääsee suurien vaihtoasemien, mm. Lontoo, Amsterdam, Frankfurt, kautta. Me lensimme Lontoon kautta, jolloin menomatkan pitkän lennon osuus kesti Johannesburgiin noin 10 tuntia ja sieltä Kapkaupunkiin noin 2,5 tuntia. Takaisin lensimme suoraan Kapkaupungista, jolloin Lontooseen pääsimme noin 11,5 tunnissa. Pienenä yksityiskohtana kerron tässä, että lento Johannesburgista Kapkaupunkiin oli mielenkiintoinen, koska lensimme matalalla ja siten näimme mukavasti eri maisematyyppejä. Lento matalalla on kuulemma mahdollista silloin, jos on kirkas sää eikä ilmassa ole ruuhkaa.

Mikäli haluaa nähdä paljon on vuokra-auto kätevä ratkaisu. Samalla voi majoittua kauniisiin viinikyliin tai merenrannalla oleviin kyliin eikä tarvitse jumiutua pelkästään Kapkaupunkiin. Huonona puolena on vasemman puoleinen liikenne. Tiet ovat hyviä, mutta liikenteessä ajetaan kovaa.

Nähtävyyksistä Kapkaupungin alueella on tietysti ehdottomat Pöytävuori (jonne voi myös vaeltaa ylös) ja Hyväntoivonniemi. Waterfrontin satama-alue on suuri turistialue. Muualla maassa täytyy ehdottomasti mennä safarille. Se kylläkin on vain autossa istumista, mutta pää pyörii sen verran, että se kyllä käy sen päivän liikunnasta.

Rikollisuudesta puhutaan Etelä-Afrikan kohdalla paljon. Olemme olleet maassa kolme kertaa eikä kertaakaan ole käynyt mitään ikävää. Paikallisten mukaan ikävyydet keskittyvät enimmäkseen suuriin kaupunkeihin.

Olen osallistunut kahteen etelä-afrikkalaiseen juoksuun ja jos vertaa suomalaisiin kisajärjestelyihin tai keski-eurooppalaisiin niin ihan samaiselle tasolle eivät yllä. Sen sijaan palvelu on loistoluokkaa. Kun lähetin jonkin kysymyksen sähköpostilla niin tuskin sain noustua tuolilta, kun jo vastaus tuli. 

Tuloslinkki

Pirjo Harjunen
 

Kuvia: