Lech am Arlberg on pieni alppikylä itäisessä Itävallassa, joka sijaitsee Vorarlbergin alueella Lech-joen varrella. Suomesta sinne pääsee lentäen helpoiten Zürichin tai Münchenin kautta. Näiltä lentokentiltä voi vuokrata auton. Zürich on nopein reitti, München hitaampi mutta kauniimpi, koska kulkee vuorien kautta.

Juoksupäivä oli aurinkoinen, lämpötila 22 astetta. Lähtö oli Lechin kylässä Sport parkista klo 10 yhdessä Tannberglaufin (13,6 km) kanssa. Korkeus kylällä on noin 1400 m. Alku 3 km oli leppoisaa nousua Flühenwegin hiekkakävelytietä pitkin Stubenbachiin. Väliin eksyi muutama lehmäkin hädissään könkkäilemään. Lehmiä olikin pilvin pimein reitin varrella. Seuraavaksi siirryttiin jyrkkään nurminousuun kohti Bodenalpea, jossa piti edellä menevän kantapäiden lisäksi varoa myös lehmien miinoja ja itse lehmiä. Lehmät eivät väistäneet. Nurminousu ei ollut pitkä, mutta erittäin jyrkkä. Nousu jatkui vielä hiekkatietä ja alppipolkuja pitkin Bürsteggiin 2000 metriin. Tämä osuus oli juostavissa lyhyin tikuttavin askelin. Sen jälkeen tuli helpompaa pieniä ylös-alas -reittejä pitkin Hochalpiin saakka kunnes tultiin Saloberkopfin huipulle.

Saloberkopfilta lähdettiin tulemaan alas hiekkatietä pitkin n.  1650 metriin. Tämän pystyi suhteellisen rennosti juoksemaan vaikka välillä pelottikin jalkojen lähtevän alta. Sitten alkoivat taas nousut liki 2000 metriin Oberlechiin. Nousut eivät olleet kovin jyrkät, mutta uuvuttavat. Minulla meni niissä kävelyksi. Eikä kanssajuoksijoista muutkaan enää juosseet. 

Pahin olikin edessä. Alamäki kylälle. Tämä osuus oli suuremmaksi osaksi asfalttia. Alku lähti hyvin, mutta paikoin tuli niin jyrkkiä kohtia, että en tiennyt miten edetä. Yritin slalomia, rennompaa askellusta, mutta töpöttelemiseksi se sitten meni. Varpaat alkoivat huutaa tuskasta, kun kengän kärjet muuttuivat ahtaiksi. Odotukseni kiristä kylällä viimeiset puoli kilometriä ennen maalia osoittautui haaveeksi. Alamäki ei loppunut ikinä ja vei vähäisetkin voimat. Alamäen hakkaamisesta turtana olevat jalat menivät ihan hyytelöksi. Kylällä juoksurytmi oli täysin kadoksissa. Maaliin kuitenkin pääsin ajalla 2:45:48. Olin oman sarjani kuudes (11 osallistujaa). Yhteensä naisia osallistui 45 ja miehiä pari sataa. 

Kenialaisia oli mukana 4, joista kolme miestä. Nämä miehet pokkasivat miesten kisan kolme parasta sijaa. Paras miesten aika oli 1:31. Naisten kisan paras aika oli kenialaisen 2:02. Seuraavaksi paras aika 2:04 oli 57-vuotiaan ikiliikkujan (Zermattin maratonilta tuttu nimi).

Edellisenä päivänä, mutta myös aamulla ennen juoksua, oli numeroiden jako. Chip-tarra piti pantilla lunastaa (20 €), mutta rahan sai takaisin juoksun jälkeen, kun palautti chipin. Edellisen illan pasta partyyn en osallistunut enkä jäänyt myös juoksun jälkeenkään syömään heidän tarjoamiaan antimia. Suihkumahdollisuus oli sport parkin tiloissa. Juoma-asemilla oli alkuun tarjolla vettä ja urheilujuomaa ja lopussa myös banaania ja ehkä jotain muutakin (en itse ollut kiinnostunut niistä niin ei jäänyt mieleen). Mehuasemia oli 6 noin 7 km:n välein.

Kokonaisarvosanaksi annan 9. Plussat: maisemat ovat hulppeat, reitti selkeä ja hyväkuntoinen, pienehkö osallistujamäärä, riittävästi mehuasemia. Miinukset: kilometrimerkinnät puuttuivat lähes täysin, sateisella kelillä nurminousut mutaiset ja liukkaat. (Tästä johtuen kisassa saa laillisesti käyttää sauvoja.)

Melkein kaikki juoksivat tavallisilla lenkkareilla. Niin tein minäkin. Riittivät ihan hyvin, mutta sitten en tiedä jos on sateisempi keli. Liukastumisen vaara on silloin suuri.

Nettisivut http://www.lech-zuers.at/lecher-hoehenhalbmarathon 

Seuraavat päivät tuskailtiinkin sitten kipeiden varpaitten ja reisien kanssa. Portaat alaspäin ja istumaan meneminen ja nousu oli niin tuskallista, että pyrin niitä kaikin tavoin välttämään. No vessassahan oli pakko käydä...

 

Lomailu jatkui vielä pyöräilyn parissa, mutta lihakset vaativat oman aikansa eivätkä ylämäet olleet kovin helppoja edes putkelta. Taluttamaan oli noustava, mutta mikäs siinä kun maisemat olivat hienot ja murmelit hyppivät ympärillä.

Alla muutama kuva, samat kuvat löytyy Picasata suurempina:

https://picasaweb.google.com/102511546910415516911/LecherHalbmarathon2015PirjoHarjunen?authuser=0&authkey=Gv1sRgCLOhyMuGrcqolQE&feat=directlink

Pirjo Harjunen 28.08.2015

 

 

korkeusprofiili.jpg

 

Schwierigkeit: schwer (vaikeusaste: vaikea)
Aufstieg: 975 m (nousua 975 m)

Abstieg: 975 m (laskua 975 m)

Tiefster Punkt: 1417 m (syvin kohta 1417 m)
Höchster Punkt: 2037 m (korkein kohta 2037 m)

 

Asphalt 1,7 km

Schotterweg 8,2 km

Weg 9,7 km

Pfad 0,4 km

Unbekannt 3,0 km

 

 

Lecher%20Halbmarathon%201.jpgLecher%20halbmarathon%202.jpgLecher%20Halbmarathon%203.jpgLecher%20Halbmarathon%204.jpg