Sairauskertomus (Anssi Reponen)

Taustaa

Keväällä 2010 minulla oli TIA-kohtaus, jonka syy jäi epäselväksi. Silloin kohtaus ilmeni kaksoiskuvana, joka kesti ehkä minuutin-pari. Tapaus tutkittiin perusteellisesti Meilahdessa eikä mitään merkkiä tukoksesta kokeissa tai magneettikuvissa löytynyt. Minulle kuitenkin määrättiin kolesterolilääkitys sekä tukoksen estolääkitys. Mutta kun kerran mitään todisteita tukoksesta ei ollut niin itsekin sitä rupesi miettimään, että oliko kohtaus todellinen vai kuvittelua. Niinpä parin kuukauden jälkeen jätin lääkkeet pois. Tuntui tyhmältä syödä lääkkeitä mahdollisesti ihan turhan takia. No, nyt kahdeksan ja puoli vuotta myöhemmin selvisi, että olisi kuitenkin kannattanut jatkaa lääkärin määräämien lääkkeiden ottamista.

Aivoinfarkti

Torstaina 15.11.2018 lopetin työt toimistolla noin 16:00, menin työpaikan alakerran pukuhuoneeseen vaihtaakseni lenkkivaatteet. Oli tarkoitus juosta Kumpulasta Tikkurilaan. Istuin pukuhuoneen penkille, ja silloin kohtaus iski. Tuli ikään kuin huimauskohtaus, näkökenttä meni sumeaksi tai tunnelimaiseksi (en tosin heti tätä tajunnut). Oli hieman heikko olo ja väsytti. Painoin pään alas polvien väliin ja olo vähän helpotti. Sitten makasin hetken selällään lattialla jalat penkille nostettuna, mutta kun olo ei juuri parantunut päätin vaihtaa lenkkivaatteet. Sain vaihdettua lenkkivaatteet, mutta koska olo oli yhä hutera ja väsytti päätin istua jonkin aikaa alakerran kahvion sohvalla. Olo ei parantunut ja ajattelin, että pakko tästä on lähteä kotia kohti, mutta koska olo ei ollut normaali päätin jättää lenkin väliin ja kävellä/hölkätä Pasilaan, josta menisin junalla Tikkurilaan.

Kumpulasta Pasilaan menee kävely/pyöräilytie. Vaikka yritin hölkätä tien oikeata reunaa, niin jatkuvasti ajauduin pois tieltä. Näin jälkeenpäin ajatelleen ongelmat suoraan kulkemisen kanssa johtuivat ilmeisesti siitä, että käskyt aivoista eivät kulkeneet oikealle puolelle ja lisäksi näkökenttä oli rajoittunut niin että en nähnyt oikealle puolelle juuri ollenkaan. Ilmeisesti normaalitilassa kun ihminen kulkee tien laidassa niin näköaisti automaattisesti havainnoi missä on tien reuna ja henkilö pysyy tiellä ilman ongelmia. Minä taas ajauduin jatkuvasti pois tietä ja huomasin sen vasta kun putosin asfaltilta pois, ilmeisesti huomasin tien reunan vasta kun se oli suoraan kohdalla. Selvisin kuitenkin kompuroiden Pasilaan ja lopulta Tikkurilan junaan.

Vaikka junassa voi maksaa vain matkakortilla, niin yritin itsepintaisesti maksaa pankkikortilla! Ihmettelin kun ei toimi ja menin toisenkin automaatin luokse, sama homma. Tuossa vaiheessa ei näköjään normaalikaan ajatustoiminta toiminut niin kuin olisi pitänyt. Lisäksi kun laitoin jotakin oikeaan käteen (lompakko) ja tein jotain muuta toisella kädellä (pankkikortin näyttämien automaatille), niin tavara putosi oikeasta kädestä. Myöskään kännykän käyttäminen ei tahtonut millään onnistua, kun näytön skrollaaminen/ tökkiminen oikean käden etusormella ei meinannut onnistua. Välillä tuntui, että oikea käsi ei liiku vaikka sitä kuinka yritti käskeä. Sitten kun sen otti vasempaan käteen ja ravisteli hieman niin se totteli jonkin aikaa.

Kuitenkin kun mitään kipuja ei ollut, niin olo oli vain outo ja jopa tietyllä tapaa hauska, ei ollenkaan pelottava. Nyt kun tapahtumia kertaa paperille, niin ihmettelee, kuinka tilanteen vakavuutta ei tajunnut. Oireet olivat kuitenkin niin ilmeiset.

Lääkäriin

En siis osannut maksaa junamatkaa matkakortilla, joten menin pummilla Tikkurilaan. Tikkurilan asemalla jäin taas joksikin aikaa ihmettelemään oloa. Mietin että onkohan tämä normaalia ja meneeköhän tämä ohi. Pitäisikö mennä kotiin odottamaan olon paranemista vai lääkärille. Päätin kuitenkin mennä käymään Teveystalossa, joka on samassa rakennuksessa Dixi-kauppakeskuksessa. Dixin käytävää kävellessä törmäilin jatkuvasti oikean puoleiseen seinään.

Terveystalossa oli vapaa lääkäri ja pääsin heti vastaanotolle. Oireet kerrottuani hän melkein saman tien kirjoitti lähetteen Peijakseen ja vielä kysyi, että tilaako ambulanssin vai menenkö taksilla. Sanoin meneväni taksilla, kun olo ei kauhean huonolta tuntunut.

Kävin kuitenkin vielä kotona suihkussa ja vaihtamassa vaatteet ennen Peijakseen menoa. Hotelli Vantaan edestä otin taksin Peijakseen. Kun lähdettiin liikkeelle huusin vielä kuskille, että väärä suunta, ilmeisesti suuntavaisto oli sekaisin tai luulin asuvani yhä Leppäkorvessa. Kun kuski rupesi väittämään vastaan, niin itsekin tajusin että oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Sairaalassa

Peijaksen päivystyksessä piti ensin ottaa jonotusnumero ja jonotta vähän aikaa ennen kuin pääsin sisään. Sen jälkeen lääkäri/hoitaja kävi aika ajoin kyselemässä että vieläkö on outo olo. Muistelisin että olo normalisoitui joskus kello 9-10 maissa. Ilmeisesti silloin tukos liukeni. Eli kohtaus kesti noin 5-6 tuntia.

Vietin sairaalassa viisi yötä. Verikokeita otettiin paljon. Kaulavaltimot ja kallo kuvattiin. Aloin syödä tukoksen estolääkkeitä. Sunnuntaina otetuissa magneettikuvissa näkyi vaalea alue, joka lääkärin mukaan kertoi tukoksesta eli oli tapahtunut aivoinfarkti. Ja koska jälki oli vasemmalla puolella niin oikean puolen oireet täsmäsivät löydökseen.

Lääkäriltä sain tietää, että mitään liuotusta ei torstaina oltu aloitettu, koska siihenkin kuulemma liittyy riskejä. Ilmeisesti oireet olivat sen verran lievät että odotettiin niiden menevän ohi. Tai sitten kohtauksen alkamisesta oli jo liian pitkä aika. Minun puhe oli koko ajan suhteellisen selkeää, ehkä hieman puuromaista, pystyin seisomaan suorassa vaikka oikea puoli tuntui heikolta, pystyin laittamaan sormenpäät edessä yhteen ja koskemaan sormilla nenänpäähän, kasvot eivät roikkuneet.

Tiistaina ennen kotiutusta Peijaksessa oli vielä neuropsykologinen testi, jonka tulosten perusteella kielellisen lähimuistin kanssa on ongelmia. Testissä testaaja esimerkiksi luetteli 10 kpl toisiinsa liittymätöntä sanaa (mm. talo,neula,tyttö...) jotka piti heti perään pystyä toistamaan. Toinen kielellinen tehtävä oli, että testaaja kertoi pari lyhyttä tarinaa ja sitten piti kertoa omin sanoin mitä tarinoissa tapahtui. Kun kaikkea ei muistanut, niin testaaja kysyi tarinoista tyyliin “missä kaupungissa kolari tapahtui” tai “minä viikonpäivänä tämä tapahtui" ja näihin piti osata vastata. Sitten välillä oli laskutehtäviä ja piirrostehtäviä ja sitten taas palattiin muistelemaan sanalistoja ja kerrottuja tarinoita. Sanalistojen ja kerrottujen tarinoiden muistamisessa oli ongelmia.

Minusta nuo testit tuntuivat vähän keinotekoisilta, mutta lääkärin mukaan testin tulokset kyllä olivat odotusten mukaisia, kun tiedetään missä kohtaa aivoja tukospaikka oli. Täytynee uskoa lääkäriä.

Alla kuva, johon pyysin lääkäriä piirtämään tukoskohdan. Olen piirto-ohjelmalla vahvistanut lääkärin piirroksen. Tukoskohta on pieni ympyrä keskellä, vähän keskilinjan vasemmalla puolella (henkilön näkövinkkelistä katsottuna) hypothalamuksessa.

Kotiutus ja sairausloma

Tiistaina pääsin kotiin, mutta vielä keskiviikkona 21.11.2018 oli tapahtumaan liittyen viimeinen käynti Peijaksessa, jolloin sain lääkärintodistuksen, ja lääkereseptit ja muut hoito- ohjeet. Lisäksi sain kahdeksi vuorokaudeksi kannettavaksi sydämen toimintaa rekisteröivän Holter-laitteen. En odota sieltä mitään uutta tietoa.

Lopputulemana oli 3 kuukautta sairauslomaa ja ajokieltoa. Tukoksen estolääkitys ja kolesterolilääkitys. Alussa pari viikkoa myös disperiiniä aamuisin. Lisäksi pitäisi olla tulossa kutsu kuntoutukseen, jonka sisällöstä en vielä tiedä, ilmeisesti siellä treenataan lähimuistia.

Mitä tästä opin

Sitä tietenkin miettii olisiko tukos ollut estettävissä. Mahdollisesti, jos olisin ensimmäisen TIA-kohtauksen jälkeen (kevät 2010) jatkanut lääkkeiden syöntiä. Se taas on epäselvää olisiko lopputulos ollut parempi, jos olisin heti kohtauksen alkaessa älynnyt mennä sairaalaan. Olisiko liotus aloitettu? Lopputulos nyt kuitenkin on mikä on. Nyt tuntuu siltä, että selvisin säikähdyksellä. Toimintakyky on säilynyt enkä itse tunne, että kohtauksesta olisi haittaa, mutta jos aivoissa osa neuroneista on poissa pelistä, niin kyllä se varmaan jossain näkyy ja tuntuu.

Joka tapauksessa hyvästä kunnosta ei ole apua. Sillä taas lienee merkitystä, että minulla on perinnöllinen hyytymistekijään liittyvä geenimutaatio, APC-resistenssi. En tiedä sitten onko istumatyö yhdistettynä em. geenimutaatioon jonkinlainen riskitekijä. Ruokavaliota voisi viilata vielä vähempirasvaisempaan ja vähempisokerisempaan suuntaan. Muutama ylimääräinen kilo on vyötäröllä. Ehkäpä nyt löytyy motivaatiota pudottaa paino sinne ihan ihannelukemiin.

Tärkeää myöskin olisi nopeasti tunnistaa aivoinfarktin oireet. Potilas itse ei niitä välttämättä tunnista tai ei niistä välitä. Mitä nopeammin hoitoon pääsee sitä paremmat paranemisen mahdollisuudet. Tässä yleisimmät oireet:

- Toisen puolen ylä- tai alaraajan ohimenevä heikkous.

- Toisen kasvopuoliskon alaosan halvausoire, esimerkiksi

toisen suupielen roikkuminen.

- Vaikeus puhua tai ymmärtää puhetta.

- Toisen silmän näön hämärtyminen

- Huimaus, johon liittyy näkeminen kahtena,

nielemisvaikeus tai vaikeus muodostaa sanoja.

- Pelkkä äkillinen huimaus ei viittaa verenkiertohäiriöön.

Itsellä noista oireista oli toisen puolen heikkous, lievä huimaus, näkökentän sumeneminen/tunneloituiminen.

Tietoa TIA-kohtauksesta ja aivoinfarktista

Lopuksi tietoisku aiheesta. Tiedot on koottu Ilta-sanomien artikkeleista.

- Aivoinfarkti on Suomessa neljänneksi yleisin kuolinsyy, ja se on myös merkittävin aikuisiän vammaisuutta aiheuttava sairaus.

- Sairastumiseen vaikuttaa moni asia: geenit, ikääntyminen ja omat elintavat. Yksilöllinen riski syntyy geenien kautta: jos suvussa on useampia tapauksia, joissa aivoinfarkti on tullut alle 60-vuotiaalle, voi olla varma siitä, että itsekin on riskiryhmää geenien kautta.

- Tukkeuman aiheuttaja voi olla aivovaltimossa syntynyt verihyytymä, mutta useimmiten syynä on hyytymä, joka on lähtenyt liikkeelle kauempaa, esimerkiksi sydämestä tai kaulavaltimosta. Tällainen verihyytymä kulkeutuu veren mukana valtimoita pitkin, kunnes kiilautuu johonkin aivovaltimon haaraan.

Näin voit välttää aivoinfarktin 

1. Hoida verenpaine

– Verenpaine täytyy tietää, ja sitä kannattaa seurata arkioloissa kotimittauksin eikä lääkärin vastaanotolla. Riskit kasvavat iän karttuessa, mutta verenpaineen seuranta kannattaa aloittaa jo nuorena. Jos jättää nuorena verenpainetaudin hoitamatta, viisikymppisenä voi olla jo liian myöhäistä.

2. Tunne pulssisi

– Iän karttuessa kasvaa riski saada eteisvärinä, joka on yksi pahimpia aivoinfarktin aiheuttajia. Eteisvärinä ei välttämättä oireile millään muulla tavalla kuin epäsäännöllisellä pulssilla. Jos pulssi on epäsäännöllinen, eteisvärinä tulee diagnosoida.

3. Käytä tarvittaessa lääkkeitä

– Jos elintapojen korjaamisesta huolimatta saat verenpainetaudin tai eteisvärinän, silloin tarvitset myös lääkkeitä. Hyvillä elintavoilla pärjää pitkälle, mutta sitten kun on jo sairastunut, lääkkeetöntä vaihtoehtoa ei enää ole.

4. Tiedä kolesteroliarvosi

– Omista kolesteroliarvoistaan täytyy olla tietoinen ja hoitaa ne tarvittaessa. Ensisijaisesti ruokavaliolla, ja jos se ei riitä, lääkkeillä. Pelkkä kohonnut kolesteroli ainoana riskitekijänä ei ole kovin merkittävä asia, mutta sen merkitys korostuu, jos samalla ihmisellä on muitakin riskitekijöitä.

5. Syö terveellisesti

– Terveellisestä ruokavaliosta on paljon etuja. Yksi on se, että sen avulla voi välttää tyypin 2 diabeteksen, joka on aivoinfarktin riskitekijä. Ravinnon kova rasva on usein

syyllinen sydäninfarkteihin ja aivan samalla tavalla se voi tukkia kaula- ja aivovaltimoita ja aiheuttaa aivoinfarktin.

6. Pyri tavoitepainoon

– Tunne painoindeksin mukainen tavoitepainosi ja pyri siihen. Ylipaino ja keskivartalolihavuus ovat riski myös aivoverisuonille.

7. Älä tupakoi

– Tupakointi kiihdyttää valtimotautia, mikä johtaa suoraan suonen tukkeutumiseen. On osoitettu, että tupakointi on suuri riskitekijä jopa valtimoiden repeämiselle.

8. Harrasta reipasta liikuntaa

– Liikunnalla vaikuttaa monella tapaa myönteisesti. Se auttaa painonhallinnassa ja vaikuttaa edullisesti kudosten aineenvaihduntaan ja sokeritasapainoon. Sillä saattaa myös olla suoria vaikutuksia valtimotaudin ja infarktin kehittymiseen. Puoli tuntia hikiliikuntaa muutaman kerran viikossa riittää. Sen ei tarvitse olla kuntosaliharjoittelua, vaan reipas työmatkakävely tai -pyöräilykin riittää pudottamaan sairastumisriskiä.

9. Tunnista hälyttävät oireet

– Aivoinfarktiin tai muuhun aivoverenkiertohäiriöön viittaavat oireet on tärkeää osata ennakolta ulkoa. Soita aina välittömästi numeroon 112, jos jokin näistä oireista ilmaantuu äkillisesti: puhe puuroutuu tai sanoja on vaikea löytää, toinen suupieli alkaa roikkua, raajoissa tuntuu toispuoleista heikkoutta tai tulee näköhäiriöitä.

Terveyskirjasto: Aivohalvaus (aivoinfrakti ja aivoverenvuoto)

Aivoliitto: Aivoverenkiertohäiriöt (AVH)

Kengurublogi

Sairauskertomus (Anssi Reponen)

Kommentit

Blogi-arkisto

Henkilötiedot

Tagipilvi