Teki mieli käydä kokeilemassa 24 tunnin juoksua ulkoilmassa. Kaustisilla 6.8-7.8 siihen tarjoutui mahdollisuus. Juoksu alkoi lauantaina klo 14:00. Siinä vaiheessa kahden vuorokauden juoksijat olivat olleet matkassa vuorokauden ja suurin osa siitä sateessa. Säätila ei siitä muuttunut seuraavaan 10 tuntiin vaan vettä tuli välillä enemmän ja välillä vähemmän. Taisi siinä pari lyhyttä poutajaksoa olla, mutta ei siinä kengät ehtineet kuivua. Etenkin hiilimurskalla päällystetty urheilukenttä keräsi lammikoita, joita oli hankala kiertää. Kengät ja sukat kastuivat alta aikayksikön. Lisäksi veden mukana kenkään joutui pieniä kivenmuruja, jotka eivät aluksi häirinneet, mutta pidemmän päälle alkoivat hiertää ja tehdä rakkoja. Käytin kompressiosukkia ja Nike Vomero-kenkiä. Aika ajoin kävin suihkuttamassa kivenmurut kengän sisältä ja ulkoa sekä sukista (ottamatta sukkia jaloista). Ensimmäiset 12 tuntia siis juoksin märissä sukissa mikä ei loppujen lopuksi ollutkaan hyvä juttu. Ajattelin että kun jalka ei pääse tiukassa kompressiosukassa liikkumaan, niin eihän sinne rakkojakaan tule vaikka sukka on märkä, mutta kun puolivälin jälkeen lopulta vaihdoin sukat ja kengät, niin olihan siellä pari rakkoa jalkapohjassa ja myös varpaissa. Eikä jalkateriä kunnolla saanut kuivattua, kun iho oli niin läpi vettynyt hauduttuan 12 tuntia märässä sukassa. edes Compeed-laastari ei pysynyt siinä kiinni. Huoltoteltassa laittoivat rakon päälle sideharsolla jonkinlaisen suojan.

Vaikka satoi, niin juoksu kulki alussa mukavasti ja tavoitteena oli kerätä ensimmäisellä puolikkaalla reilusti yli 100 kilometriä. No, tuo tavoite onnistui ja 12 tunnin kohdalla oli kasassa 110 km. Vauhti taisi kuitenkin olla liian kovaa, kun jo hyvissä ajoin ennen puolta väliä alkui etureidet kipeytyä. Ensimmäisen Buranan otin jossain 11 tunnin kohdalla ja sen avulla juoksu kulki, mutta kun kipulääkkeen vaikutus lakkasi etureisien kipu alkoi taas tuntua ja vaati uuden Buranan. Kenkien ja sukkien vaihdon jälkeen tilanne oli se, että juostessa etureisiin pakotti  ja jaloissa rakot aiheuttivat kipua. Kävelemään kyllä pystyi, mutta kun aikaa oli vieä 9-10 tuntia jäljellä, niin katsoin parhaaksi lopettaa, kun kävelemällä olisin päässyt korkeintaan hieman vanhan ennätyksen yli enkä halunnut kipulääkkeen avulla rämpiä kisaa läpi. Lopussa kävelin vielä pari kierrosta, että sain 130 km täyteen. Pääsimpähän ajoissa kotimatkalle ja olin takaisin Vantaalla samoihin aikoihin kun  kisa päättyi.

Jos vielä osallistun 24 tunnin juoksuun, niin sitä ennen on treenattava jalkalihakset ja etenkin etureidet hyvään kuntoon. Ja sadekisoja täytyy yrittää välttää.

- Anssi