Tässä raportin tynkää Jerusalemin maratonilta:

Lensin Israeliin kaksi päivää ennen maratonia. Wienissä oli koneen vaihto ja vajaan tunnin verran jaloitteua, ja sitten vielä reilun kolmen tunnin lento Tel Aviviin. Kentältä otin kimppataksin Jerusalemiin, joka on vajaan viidenkymmenen kilometrin päässä kentältä. Taksissa porukat rupesivat puhumaan, että Jerusalemissa on räjähtänyt pommi vähän aikaa sitten. Niinhän siellä oli, yksi oli kuollut ja kolmisenkymmentä haavoittunut. Räjähdyspaikka oli muutaman sadan metrin päässä hotellista, katuja oli suljettu, niin että taksi ei päässyt ajamaan hotellille vaan piti kävellä loppumatka. Hotellin olin varannut maratonjärjestäjien sivun kautta ja se oli kävelymatkan päässä sekä messukeskuksesta, jossa oli kisaexpo että lähtöalueesta.

Tuloiltana kävin hakemassa juoksijan paketin (numerolapu/zippi/t-paita/mainoksia) ja katsastin kisaexpon. Adidas oli tapahtuman pääsponsori. Ostin exposta puolipitkät trikoot 20 eurolla. Lenkkareitakin katselin, mutta niissä ei ollut mitään hyviä tarjouksia. Tulopäivä oli pilvinen, kolea ja sateinen, kuten myös seuraava päivä, jolloin kävin bussin kyydissä kiertoajelulla. Illan sussa hölkkäsin lyhyen, noin 5 km lenkin. Paluumatkalla muutama sata metriä ennen hotellia iski kova tuuli ja raekuuro ja minä olin liikkeellä kesävarustuksessa, onneksi pääsin nopeasti hotelliiin suojaan enkä ehtinyt kohmettua pahemmin. Illalla kävin sitten pastapartyssä messukeskuksessa. Pastaparty kuului osallistumismaksuun(55$) ja tavanomaisen pastan lisäksi tarjolla oli monenlaista salaattia, jälkiruokakahvit ja leivokset, myös kaikki juomat kuuluivat hintaan. Piti vähän toppuutella ettei söisi itseään ähkyyn. Bändi soitti covereita ja puheitakin siellä kai pidettiin, mutta en jäänyt niitä kuuntelemaan vaan läksin hotelliin nukkumaan. Seuraavan aamuna oli edessä aikainen herätys.

Kisaaamuna kello oli soimassa puoli viiden maissa. Hotellissa oli aamiainen maratoonareille 4:30 alkaen. Säätiedotus lupasi poutaa ja lämpötila oli reilu kymmenen astetta, eli melko mukava juoksukeli. Maraton starttasi klo 7:00 läheltä parlamenttitaloa, Knessettiä. Lähtöpaikalla katu oli leveä ja kun maratoonareita oli vain reilu tuhat, niin alusta asti pääsi hyvin juoksemaan. Alussa oli pitkä tasainen suora, mutta sitten alkoi mäet ja niitä riitti koko matkan. Kaupunkihan on rakennettu kukkuloille ja kun maraton kierteli ympäri kaupunkia, niin se tarkoitti sitä, että juostiin jatkuvasti kukkuloita ylös ja alas. Nousua yhteensä reilu 550 metriä ja saman verran alamäkiä. Tämä oli mäkisin kaupunkimaraton, jonka olen juossut. Kolmenkympin jälkeen alkoi jaloissa tuntua etenkin alamäissä juoksu. Useat alamäet olivat sen verran jyrkkiä, että niissä ei pystynyt rennosti rullaamaan vaan piti vähän jarrutella. Etenkin säärilihakset olivat kovilla. Varusteista sen verran, että ensimmäistä kertaa juoksin varvassukilla ja hyvin pelittivät: ei yhtään rakkoa varpaissa, joita tuollaisessa mäkijuoksussa muuten melko varmasti olisi tulut. Pitää testata seuraavissa juoksuissa sukkia lisää. Viimeiset parisataa metriä olivat myös mieleenjäävä kokemus erikoisesta syystä. Maalialue oli puistossa ja parin edellisen päivän sateet olivat sopivasti pehmittäneet nurmikentän pehmeäksi mutalikoksi, onneksi olivat vetäneet tekonurmen mutalikon päälle, mutta silti tunne oli kuin hyllyvällä suolla olisi juossut

Kaiken kaikkiaan juoksu kulki suhteellisen hyvin, mutta loppuaika oli vain 3:53:02. Mäkinen reitti verotti. Kyllä se verotti huippujuoksijoitakin. Miesten sarjassa voittoaika oli 2:26 ja naisten sarajassa 2:50. Keli oli siis melko optimaalinen juoksupäivänä. Välillä oli navakoitakin tuulenpuuskia, mutta ei haitaksi asti. Jossain vaiheessa saattoi tulla vähän vettäkin, mutta toisaalta välillä aurinko paistoi kunnolla.

Huoltopisteistä oli riittävästi, varmaan yhtä tiuhaan kuin HCM:llä ja jokaisessa pisteessä oli tarjolla ainakin vettä. Vesi tarjoiltiin kätevässä muutaman desin kokoisessa muovipullossa, josta oli hyvä juostessakin hörppiä. Urheilujuomaa/geeliä olisi saanut olla useammin tarjolla. Jotain pikkuhedelmiä, olisiko ollut taateleita, ne tajosivat useassa paikassa, mutta en uskaltanut ottaa, kun en ole aiemmin kokeillut. Suihkupaikkoja oli matkan varrella pari kappaletta, mutta koleassa säässä kiersin ne mieluummin kaukaa. Aamuseitsemältä kun lähdettiin liikkeelle, niin katsojia ja kannustusjoukkoja ei katujen varsilla juuri näkynyt. Loppumatkasta jonkin verran enemmään, mutta ei riesaksi asti;). Maalialueella oli sitten isompikin joukko katsojia, muttta ei tehnyt mieli jäädä sinne pitemmäksi aikaa notkumaan, kun ilma oli kolea eikä ollut tullut mieleen pakata lämpimiä vaatteita mukan. Piti kiiruhtaa takaisin hotellille lämpimään suihkuun.

Turvatoimet olivat tietenkin tiukat. Esimerkiksi expoon mennessä turvatarkastus oli samanlainen kuin lentokentillä paitsi että turvamiehille/naisilla oli rynnäkkökiväärit olalla. Taskut tyhjennettiin pöydälle, reppu tutkittiin ja käveltiin metallinpaljastimen läpi. Sama juttu, kun menin linja-autoasemalle. En tiedä kuinka hyvin juoksureitti oli vartioitu, mutta kyllä siellä matkan varrella silloin tällöin näkyi sotilaita rynkkyjen kanssa. Reitti kierteli siis vain kaupungin länsiosissa, arabipuolella ei tietääkseni poikettu ollenkaan. Myös vanhan kaupungin muurien sisäpuolella juostiin lyhyt pätkä.

Maratonin jäkeisenä päivänä sää lämpeni ainakin viisi asetta ja oli aurinkoinen, mukavan raikas keväinen ilma. Oli sapatti ja kaupunki oli hiljainen. Kävin kävelemässä kaupungilla ja napsimassa valokuvia. Koleiden alkupäivien jälkeen en osannut varoa aurinkoa ja poltin päälaen oikein kunnolla.

Toiseksi viimeisenä lomapäivänä siirryin Tel Aviviin. Vuokrasin auton Jerusalemista ja kävin ajelemassa ensin Kuoleella merellä, jossa olikin täysi kesä ja lämpöä lähemmäs kolmekymmentä astetta. En käynyt kuitenkaan kellumassa meressä, vaan tyydyin katselemaan muiden kellumista. Maratonin jälkeen oli sen varran hiertymiä (nänniteipit unohtui kotiin), että jo suihkussa kirveli paikkoja makeasti, voi kuvitella että suolaliemessä lilluminen ei olisi ollut mikään nautinto. Sitten ajelin samaa reittiä takaisin Jerusalemiin ja siitä Tel Aviviin pienen lisälenkin kautta. Hotellia piti jonkin aikaa etsiä, kun ei ollut kaupungin karttaa mukana ja oli vain muistikuva netistä missä kohdilla hotelli suurin piirtein sijaitsi ja kadun nimi, mutta löytyihän se lopulta. Seuraavana aamuna palautin auton ja käppäilin vielä vähän aikaa rantabulevardilla, ennen kuin piti luovuttaa hotellihuone ja lähteä lentokentälle.

Luulin meneväni kentälle hyvissä ajoin, kun olin siellä ainakin kolme tuntia ennen koneen lähtöä, mutta turvatarkastuksessa oli pitkät jonot ja ne matelivat hitaasti eteenpäin. Varmaan kaikille tehtiin samat kysymykset: mikä oli matkan tarkoitus?, tunnetteko täällä ketään?, oletteko maassa ensimmäistä kertaa?, oletteko ottaneet keltään paketteja kuljetettavaksi?, oletteko pakannet itse matkalaukun ja onko se ollut jatkuvasti hallussanne? Aikaahan siinä tuhraantuu etenkin, kun monelta matkalaukku myös avattiin ja tavarat tutkittiin perusteellisesti.  Onneksi minulla oli vain käsimatkatavaraa mukana, niin pääsin vähän nopeammin, silti ei juuri jäänyt ylimääräistä aikaa ennen koneen lähtöä.

Ihan mukiinmenevä maratonreissu, mutta eipä jäänyt tunnetta, että täällä olisi kiva juosta uudestaan. Etenkään ennätys mielessä ei Jerusalemiin kannata maratonia lähteä juoksemaan, mutta voihan sen ottaa eräänlaisena elämysmaratonina, jos siellä haluaa juosta. Joka tapauksessa kannattaa etukäteen tehdä jalkalihastreenejä tai harjoitella mäkijuoksua. Jerusalemin maraton varmaan käy myös hyvästä harjoituksesta, jos tähtää esimerkiksi jollekin alppimaratonille.

Ja jos haluaa juosta tasaisen maratonin Israelissa, niin Tel Avivissa järjestetään maraton huhtikuun alussa (tänä vuonna 8.4.), sitä joku paikallinen kehui tasaiseksi. Lisäksi Tel Avivissa on pitkä hiekkaranta, niin että reissuun voi halutessaan yhdistää rantaloman. Olisinkin itsekin varmaan juossut siellä, jos olisin hoksannut sen aiemmin, mutta onpahan Jerusalemin mäkimaratonkin nyt sitten juostu.

Tässä kuvassa näkyy millaiset juoksumaastot kaupungissa on, kukkuloita riittää:

 

Tämä kuva ei ole otettu kisan aikana:

 

Kisasta ei muodostunut Via Dolorosaa tällä kertaa, mutta sellainenkin katu kaupungista löytyy:

 

 - Anssi